LUVN, Uncle Tell ja hankintalaki
Luettuani alun perin Helsingin Sanomien uutisen (maksumuuri) Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen viestintäkonsultointihankinnasta, tein tietopyynnön LUVN:lle, jossa pyysin hankinnan keskeisiä valmisteluasiakirjoja, tarjouspyyntöä, tarjousta ja hankintapäätöstä.
Päätös on kumottu pyyntöni jälkeen (ei sen takia), eikä saamassani materiaalissa ole mitään kovinkaan yllättävää. Kuitenkin yksi oikeudellinen ydinkysymys ja mielestäni mahdollinen väärä hankintaluokittelu jäi auki.
Saamassani hankintapäätöksessä todetaan nimenomaisesti, että hankinta on hankintalain 25 § liitteen E mukainen kynnysarvon alittava hankinta. Tämä tarkoittaa, että hankinnan arvo, 290 000 euroa, on liitteen E erityisiä palveluita koskevan 300 000 euron hankintakynnysarvoa alempi.
Tavallisten palveluhankintojen kansallinen kynnysarvo on 60 000 euroa, ja hyvinvointialueisiin sovellettava EU-kynnysarvo 216 000 euroa. Ratkaiseva kysymys on siis se, mihin palveluluokkaan hankinta tosiasiallisesti kuuluu. Hankintalain liite E sisältää muun muassa julkishallinnon tukipalveluja, mutta ei tavallisia suhdetoiminta- ja viestintäkonsultointipalveluja.
Ylen jutussa haastateltu julkisen talousoikeuden professori Kirsi-Maria Magga pitää mahdollisena, että työ voitaisiin luokitella korkeampaan kynnysarvoon kuuluvaksi julkishallinnon palveluksi. Hankintapäätöksessä ei kuitenkaan ilmoiteta CPV-koodia (julkisten hankintojen yhteinen eurooppalainen luokitusjärjestelmä), eikä perustella, miksi vaikuttamistyön, kannanottojen ja yhteiskuntasuhdeviestinnän konsultointi kuuluisi juuri liitteeseen E.
Hankinnan arvon muodostuminen on myös epäselvää. Tarjous koski viittä kuukautta, hinnalla 11 000 euroa kuukaudessa. Yhteensä 55 000 euroa. Hankintapäätös kuitenkin ulotti sopimuskauden 29 kuukauteen ja arvoksi muuttui 290 000 euroa. Mielestäni oikea arvo (kuukausiarvo kerrottuna sopimuskauden pituudella) on 319 000, joka on myös liitteen E ylittävä kynnysarvo. Saamistani asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene, miten 290 000 euroa laskettiin, tai mikä olisi ollut sopimuksen mukainen hankintojen enimmäismäärä.
Näiden asioiden kautta ei voi näyttää toteen hankintalain tarkoituksellista kiertämistä. Ne kuitenkin herättävät kysymyksiä avoimuudesta ja julkisten varojen käytöstä. Hankintapäätöksen kumoaminen oli oikea ratkaisu, mutta se ei vastaa avoimeksi jääneisiin kysymyksiin. Olen toimittanut saamani aineiston KKV:n hankintavalvonnalle arvioitavaksi ja aion jatkaa asian selvittämistä. Toivon, että myös media seuraa asiaa hankintapäätöksen kumoamista pidemmälle.